Rotumääritelmä

ALKUPERÄMAA: Sveitsi

KÄYTTÖTARKOITUS: Seura-, vahti- ja pihakoira.

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2, pinseri ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat, alaryhmä 2 molossityyppiset; käyttökoetulosta ei vaadita.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Munkit perustivat 1000-luvulla Suuren Bernhardin solan kohdalle 2 469 metrin korkeudelle majatalon matkaajien ja pyhiinvaeltajien turvapaikaksi. 1600-luvun puolivälistä lähtien siellä pidettiin kookkaita vuoristokoiria vahteina ja suojelijoina. Näitä koiria on kuvattu maalauksissa vuodesta 1695 lähtien sekä munkkien majatalon asiakirjamerkinnässä vuonna 1707. Koiria alettiin pian pitää seurana ja erityisesti lumeen ja sumuun eksyneiden matkaajien pelastajina. Useat eri kielillä julkaistut aikakirjat sekä Bernhardin solan Napoleonin kanssa ylittäneiden sotilaiden tarinat kertovat lukuisista ihmisistä, joita nämä koirat ovat pelastaneet "valkoiselta kuolemalta". Bernhardinkoirien, joita siihen aikaan nimitettiin myös "Barry-koiriksi", maine levisi 1800-luvulla yli koko Euroopan, ja legendaarisesta Barrysta tuli pelastuskoirien esikuva. Bernhardinkoiran suoranaisia esi-isiä olivat lukuisat sillä seudulla eläneet suuret maatiaiskoirat, joista jalostettiin muutaman sukupolven aikana sovitun ihannetyypin mukaisesti nykyinen rotu. Bernin läheltä, Hollingenista kotoisin oleva Heinrich Schumacher oli ensimmäinen, joka alkoi kirjata koiriensa sukutauluja vuonna 1867.
Helmikuussa 1884 aloitettiin "Sveitsiläisen kantakirjan" (SHSB) julkaiseminen. Ensimmäinen rekisteröity koira oli bernhardinkoira Léon, ja myös seuraavaksi rekisteröidyt 28 koiraa olivat bernhardinkoiria. Sveitsin Bernhardinkoiraklubi perustettiin Baselissa 15.3.1884. Kansainvälisen kynologisen kongressin yhteydessä 2.6.1887 bernhardinkoira tunnustettiin virallisesti sveitsiläiseksi koiraroduksi ja rotumääritelmä vahvistettiin. Siitä lähtien bernhardinkoira on ollut Sveitsin kansalliskoira.

YLEISVAIKUTELMA: Bernhardinkoirasta on kaksi muunnosta: lyhytkarvainen (kaksinkertainen karvapeite) ja pitkäkarvainen.
Molemmat muunnokset ovat huomattavan kookkaita ja niillä on vaikuttava yleisvaikutelma; niillä on sopusuhtainen, voimakas, tiivis ja lihaksikas runko, mahtava pää ja tarkkaavainen ilme.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Ihanteellinen säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen (mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen) on 9 : 10. Ihanteellinen säkäkorkeuden suhde rinnan syvyyteen on kuvattu seuraavassa piirroksessa.

Pään kokonaispituus on hieman yli kolmannes säkäkorkeudesta. Kuonon syvyyden (tyvestä mitattuna) suhde kuonon pituuteen on lähes 2 : 1. Kuono on hieman pitempi kuin 1/3 pään kokonaispituudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ystävällinen ja valpas. Temperamentti on rauhallisesta eloisaan.

PÄÄ: Massiivinen, mahtava ja hyvin ilmeikäs.
Kallo-osa: Voimakas, leveä, sivusta ja edestä katsottuna hieman kaareva. Koiran ollessa tarkkaavainen, korvien kiinnityskohta ja päälaki muodostavat suoran linjan, joka yhtyy sivuilla pehmeästi kaartuen voimakkaasti kehittyneisiin korkeisiin poskiin. Otsapenger on jyrkkä. Niskakyhmy on vain hieman erottuva, kulmakaaret voimakkaasti kehittyneet. Selvästi erottuva otsauurre alkaa otsapenkereestä ja jatkuu keskelle kalloa ja sen yli. Otsanahka muodostaa silmien yläpuolelle kevyitä ryppyjä, jotka suuntautuvat otsauurretta kohti. Koiran ollessa tarkkaavainen rypyt ovat kohtalaisen näkyvissä, muutoin lähes huomaamattomat.
Otsapenger: Erittäin korostunut.
Kirsu: Musta, leveä ja kulmikas. Sieraimet ovat hyvin avoimet.
Kuono-osa: Tasaleveä. Kuononselkä on suora, ja siinä on matala uurre.
Huulet: Huulten reunat ovat mustapigmenttiset. Ylähuulet ovat voimakkaasti kehittyneet ja kiinteät, eivät liian riippuvat, muodostavat laajan kaaren kirsua kohti. Suupielet ovat näkyvissä.
Leuat / hampaat / purenta: Ylä- ja alaleuka ovat voimakkaat, leveät ja yhtä pitkät. Hyvin kehittynyt, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta tai tasapurenta. Tiivis alapurenta sallitaan. P1 ja M3-hampaiden puuttuminen suvaitaan.
Silmät: Keskikokoiset, väriltään tummanruskeasta pähkinänruskeaan ja kohtalaisen syvällä sijaitsevat. Ystävällinen ilme. Luonnollisen tiiviit luomet ovat toivotut. Pieni poimu alaluomessa, jolloin vain hieman sidekudosta näkyy, sekä pieni poimu yläluomessa sallitaan. Silmäluomien reunat ovat kauttaaltaan pigmentoituneet.

KORVAT: Keskikokoiset, ylös ja leveästi kiinnittyneet. Korvan rusto on paksu. Korvalehdet ovat taipuisat, kolmionmuotoiset ja kärjestään pyöristyneet. Korvien takaosa on hieman ulkoneva, etureuna poskenmyötäinen.

KAULA: Voimakas ja riittävän pitkä. Kohtuullisesti leuanalus- ja kaulanahkaa.

RUNKO: Yleisvaikutelmaltaan mahtava, tasapainoinen, vaikuttava ja lihaksikas.
Säkä: Selvästi erottuva.
Selkä: Leveä, vahva ja kiinteä. Selkälinja on suora ja vaakatasossa lanneosaan asti.
Lantio: Pitkä, hieman laskeva, liittyy sulavasti hännäntyveen.
Rintakehä: Kohtuullisen syvä, ei kuitenkaan tynnyrimäinen, ei kyynärpäiden alapuolelle ulottuva. Kylkiluut ovat selvästi kaarevat.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva kohoaa hieman.

HÄNTÄ: Hännäntyvi on leveä ja voimakas, häntä pitkä ja raskas. Viimeinen nikama ulottuu vähintään kintereeseen. Koiran ollessa rauhallinen, häntä riippuu suoraan alaspäin tai viimeinen kolmannes hieman ylöspäin kaartuneena. Koiran innostuessa hännän asento on korkeampi.

RAAJAT

ETURAAJAT
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat, yhdensuuntaiset ja melko leveäasentoiset.
Lavat: Viistot, lihaksikkaat ja tiiviisti rungonmyötäiset.
Olkavarret: Lapoja pitemmät. Lavan ja olkavarren välinen kulma ei saa olla liian tylppä.
Kyynärpäät: Rungonmyötäiset.
Kyynärvarret: Suorat, vahvaluustoiset ja kuivalihaksiset.
Välikämmenet: Edestä katsottuna kyynärvarsien suorana jatkeena, sivusta katsottuna hieman viistot.
Käpälät: Leveät. Varpaat ovat voimakkaat, tiiviisti yhdessä ja hyvin kaareutuneet.

TAKARAAJAT
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat kohtalaisesti kulmautuneet ja lihaksikkaat. Takaa katsottuna ne ovat yhdensuuntaiset, eivät ahdasasentoiset.
Reidet: Voimakkaat, lihaksikkaat ja leveät.
Polvet: Hyvin kulmautuneet, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
Sääret: Viistot ja melko pitkät.
Kintereet: Hieman kulmautuneet ja vakaat.
Välijalat: Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Käpälät: Leveät. Varpaat ovat voimakkaat, tiiviisti yhdessä ja hyvin kaareutuneet. Kannukset sallitaan, mikäli ne eivät häiritse liikuntaa.

LIIKKEET: Tasapainoiset ja maatavoittavat. Takaraajoilla on hyvä työntö, selkälinja pysyy kiinteänä ja vakaana. Etu- ja takaraajat liikkuvat yhdensuuntaisesti.

KARVAPEITE

Karva:
Lyhytkarvainen (kaksinkertainen karvapeite): Peitinkarva on tiheää, sileää, rungonmyötäistä ja kovaa. Runsaasti aluskarvaa. Reisien takaosassa on vähäiset housukarvat, hännän karvapeite on tiheä.
Pitkäkarvainen: Peitinkarva on keskipitkää ja suoraa, runsaasti aluskarvaa. Pään etuosassa ja korvissa karva on lyhyttä, reisissä ja lantiolla useimmiten hieman laineikasta. Eturaajoissa on hapsut, reisien takaosassa runsaat housukarvat. Häntä on tuuheakarvainen.
Väri: Perusväri on valkoinen, jossa erikokoisia punaruskeita läiskiä (valkokirjava) tai selän ja kupeet peittävä punaruskea mantteli (mantteliväritys). Valkokirjava ja yhtenäinen mantteli ovat tasavertaiset. Juovikas punaruskea väri on sallittu ja kellanruskea suvaitaan. Tumma maski on toivottava. Vähäinen musta häivähdys rungossa suvaitaan.
Vaadittavat valkeat värimerkit: Rinta, käpälät, hännän pää, kuono-osa, läsi ja niskaläikkä.
Toivottavat värimerkit: Valkoinen kaulus. Symmetrinen tumma maski.

KOKO
Säkäkorkeus: Urokset 70-90 cm ja nartut 65-80 cm. Yllämainitun säkäkorkeuden ylitys ei ole virhe, mikäli yleisvaikutelma on tasapainoinen ja liikkeet virheettömät.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.

• puutteellinen sukupuolileima
• tasapainoton yleisvaikutelma
• liian lyhyet raajat suhteessa koiran kokoon (matalaraajaisuus)
• voimakkaat poimut päässä ja kaulassa
• liian lyhyt tai liian pitkä kuono
• ulospäin kiertyvät alahuulet
• muun hampaan kuin P1:n ja M3:n puuttuminen; pienet hampaat (erityisesti etuhampaat)
• lievä alapurenta
• vaaleat silmät
• liian löysät silmäluomet
• notko tai köyry selkä
• takakorkeus tai jyrkästi laskeva lantio
• selän päälle rullautuva häntä
• toivottavien värimerkkien puuttuminen
• käyrät tai voimakkaasti ulkokierteiset eturaajat
• niukasti kulmautuneet takaraajat, länkisäärisyys tai pihtikinttuisuus
• virheelliset liikkeet
• kihara karvapeite
• epätäydellinen tai puuttuva pigmentti kirsussa tai sen ympärillä, huulissa tai silmäluomissa

• virheellinen perusväri, esim. punaruskeat täplät tai pilkut valkoisella alueella

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

• arkuus ja aggressiivisuus
• yläpurenta, voimakas alapurenta
• sinisilmäisyys (herasilmä)
• ulko- tai sisäkierteiset silmäluomet (ektropium tai entropium)
• täysin valkoinen tai täysin punaruskea karvapeite (perusväri puuttuu)
• muun kuin mainitun värinen karvapeite
• minimisäkäkorkeuden alitus
• selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä

Huom. Uroksella tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.