Meistä

Olemme suomalainen kenneli, joka on pääasiassa keskittynyt pienimuotoiseen kasvattamiseen, koettaen saatella maailmalle mahdollisimman terveitä, hyväluonteisia ja toimivia koiria oikealla ruumiinrakenteella - niin lemmikiksi, näyttöön kuin käyttöönkin!
Seuraavan asukkaan oli tarkoitus olla mitä luultavimmin lyhytkarvainen bernhardinkoira narttu.
Näiden kahden, Brutuksen ja tämän leidin, toivoin olevan kennelimme kanta-uros ja -narttu, joista olisimme voineet lähteä liikkeelle jalostaaksemme bernhardinkoiria takaisin alkuperäiseen, terveempään suuntaan.
Bernhardinkoiria, jotka ovat tyypiltään oikeanlaisia, terveitä ja iloisia! Mutta tämä suunnitelma täytyy laittaa näiltä osin jäihin. Seurailtuani nyt tiiviisti vuosia bernhardinkoiria täällä koto-Suomessa sekä ulkomailla, käytyäni läpi sukutauluja ja terveystuloksia, elinikiä, olen tullut siihen tulokseen ettei tervettä, rodunmukaista jalostusmateriaalia ole juuri laisinkaan enää jäljellä. Eikä varsinkaan Suomessa tai muissa Pohjoismaissa, Baltianmaita unohtamatta. Joten olen päättänyt odottaa ja katsoa tuleeko rodusta parempi kun tietyistä aika jättää, jään keräämään resursseja ja tekemään taustatöitä. Uusi, terveempi rotu on se johon nyt suuntaan kasvatuksen osalta voimavarani. Mutten kuitenkaan unohda bernhardinkoiria, vaan jatkan taistelua tämän upean rodun pelastamiseksi ja palauttamiseksi!

Mitä tulee itseeni, olen Katri, vuonna -92 syntynyt eläinrakas nuori nainen, jolle eläimet ja niiden hyvinvointi on aina ollut sydäntä lähellä! Valmistuin Kemin Taidekoulusta elokuussa 2014, Identiteettitutkinnon suorittaneena, ja teen välillä freelancer taiteilijan/valokuvaajan töitä. Leipätyöni on kuitenkin tutkimushaastatteluiden litteroija ja videotekstittäjä. Opiskelen myös tällä hetkellä Hyrialla Tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa, ohjelmistotuotannon osaamisalaa, josta saan uudeksi ammattinimikkeeksi Datanomin. Eläimiä perheellämme on ollut melkein aina, ja itselläni niitä on ollut tauotta vuodesta 2003.

Tällä hetkellä meillä asustelee myös kaksi 16-vuotiasta maatiaiskissa siskosta, Gizmo "Kime" ja Pulla, 13-vuotias chinchilla naaras Pyry sekä 13-vuotias tokee gekko uros Kip Von Dexter "Kippari. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus rakennuttaa oma, 2-4 karsinan talli tarhoineen ja laitumineen, ja ostaa hevonen tai pari!

Kasvatan vaihtelevan aktiivisesti kaneja ja chinchilloja [vielä] epävirallisesti kasvattajanimellä Serafin sekä akaattikotiloita kasvattajanimellä Clockwork's [tauolla].

Sijaitsemme Kemissä, Lapissa.

Mitä tulee bernhardinkoirakkaaseen historiaamme; olen ollut koirarakas, ja tietysti bertsu-rakas, koko elämäni ajan! Kun synnyin, meillä oli jo bernhardinkoira talossa, joten rotu tuli tutuksi kirjaimellisesti syntymästäni lähtien. Bernhardinkoiramme oli nimeltään Amalia "Sandra" [Ronny Vom Baronenschloss x Rantatuulen Casandra], puolimaskinen narttu. Hän oli oikein hyväluonteinen yksilö, mutta myös vahvan tahdon omaava tyttö. Hän oli myös suht kookas narttu, noin 82cm korkea - paljon korkeampi kuin moni silloin alueella, ja sen ulkopuolella, asusteleva uros. Jouduimme luopumaan hänestä lopulta, vanhempiemme omistaman hyvin menestyneen siivousyrityksen tähden - se vei heidän kaiken aikansa, emmekä me pienet lapset voineet häntä lenkeillä käyttää. Mutta Sandra sai elää hyvän, todella pitkän elämän maalla meiltä lähdön jälkeen!

Muita koiria lapsuudestamme ovat napolinmastiffi narttu Söpö, sekä chow chow narttu JoJo, jota minä tosin kutsuin Chow Chow:ksi, koska luulin että olimme nimenneet koiran rodun mukaan, viimeistä kirjainta myöten! He olivat myös todella mahtavia koiria molemmat, varustettuja hyvällä luonteella, sekä tarkkaavaisilla silmillä, pitäen silmällä meitä lapsia aina kun mahdollista. JoJo erityisesti vahti meitä hyvin tunnollisesti, pitäen huolta ettemme eksyneet pois hänen näköpiiristään. Hän tuli todella hyvin toimeen meidän lasten kanssa, leikkien kansamme ja jopa laskien mäkeä talvisin samassa pulkassa. Mutta jälleen, Söpö täytyi myydä samasta syystä kuin Sandra, tosin hänellekin etsimme todella hyvän kodin, jossa hänestä kasvoi mitä parhain vahtikoira, taluttaen jopa postimiehet ovelle asti housuntakamuksesta etteivät he vain yritä mitään. JoJo taas täytyi lopulta ikäväksemme nukuttaa ikiuneen, jonkinlaisen todella pahaksi äityneen ihosairauden vuoksi, jota ei voinut kaikesta yrityksestämme huolimatta parantaa - ja yritimme kyllä parhaamme, kokeillen erilaisia hoitomuotoja, jotka kaikki epäonnistuivat.

Rakkaus kaikkia näitä rotuja kohtaan on silti säilynyt sydämessäni tähän päivään saakka, samoin rakkaus muita jättirotuja kohtaan.

Meillä ei ollut koiria vuosiin, ei ennen vuotta 2011. Sinä vuonna otimme Fidon, suomenpystykorva-parsonrusselinterrieri mix uroksen, syntynyt helmikuussa 2010. Hän oli ensin siskoni, tullen tälle 9kk iässä, mutta hän ei voinut poikaa pitää tämän haukkumisen tähden, joka häiritsi kerrostalonaapureita. Hän on tavallaan rescue-koira, tullen siskolleni huonosta kodista jossa hän joutui taistelemaan joka ateriasta kahta suurempaa saksanpaimenkoira mixiä vastaan. Hänelle ei ollut opetettu mitään, ja siskoni joutui aloittamaan koulutuksen ihan alkutekijöistä jo 9kk ikäisen koiran kanssa. Lopulta Fido muutti meille 1v 5kk iässä. Kaiken tämän yhdessä vietetyn ajan jälkeen pojalla ei ole enää kauheammin ongelmia, ja työskentely jatkuu päästäksemme niistä kaikista eroon - ja parannusta tapahtuu koko ajan, pojan tullessa koko ajan avoimemmaksi, oppien uusia temppuja ja käskyjä melkein päivittäin! Fido asustelee nykyään äitini luona, hän oli aiemmin siis yhteisomistuksessa minulla ja äidilläni, mutta päätimme että hän jää sitten äidilleni sillä heillä kahdella on erityinen side keskenään.

Vuoden 2011 lopussa päätin hankkia toisen koiran pitämään Fidolle, sekä itselleni, seuraa. Aloin käydä läpi eri rotuja, kirjoittaen ylös kaikki itseäni kiinnostavat, sekä lempirotuni - vanhat, sekä uudet. Sen tehtyäni aloin lukea kaiken mahdollisen tiedon kyseisistä roduista, rastien yli ne jotka eivät meille soveltuneet - tahdoin löytää rodun, jolla ei olisi vahvaa metsästysviettiä, koska omistamme kissoja ja muita pieniä eläimiä. Lopulta bernhardinkoira nousi ykköseksi. Luettuani kaiken mahdollisen tiedon mitä sain käsiini, monella eri kielellä, tein päätökseni - tämä oli rotu minulle!

Sitten alkoi sopivan kennelin etsintä.

Löysin mielenkiintoisia vaihtoehtoja ja eräällä oli pentue suunnitteilla 2012 alkuvuodelle. Soitimme siis heille - kyseinen kenneli oli Saint Verna. He eivät ottaneet alustavia varauksia vastaan, mutta ottivat numeromme ylös myöhempää kyselyämme varten. Kun pennut sitten olivat syntyneet otimme heihin uudestaan yhteyttä, mutta ikävä kyllä kaikki pennut olivat jo menneet. Mutta he kertoivat kahdesta muusta kennelistä joilla oli myös pentuja sillä hetkellä, ja käytyäni kenneleiden sivut läpi, päätin ottaa toiseen yhteyttä. Tämä kenneli oli Citykarhun. Rakastuin heti yhteen pennuista nähdessäni hänen kuvansa, urokseen nimeltä Citykarhun Brutus, ja päätin heti lähettää tiedustelun pennusta josko hän olisi vapaa varattavaksi, sekä samalla kysyin myös yhdestä narttupennuista, nimeltä Citykarhun Belinda. Kasvattaja lähetti vastauksen, sanoen että myös joku muu oli kysellyt Brutuksesta, mutta koska olin ensimmäinen sain etuosto-oikeuden. Ja tottakai varasin pojan samantien - minun ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, hän oli se oikea bertsu minulle!

Heinäkuun 4.päivä, 2012, me viimein sitten haimme pojan kotiin! <3


Kennel Vediovis

Bernhardinkoirayhdistyksen jäsen tammikuusta 2013 vuoden 2018 helmikuuhun.