Citykarhun Bart "Poju"

Poju 4v

Synt: 23.4.2012 - ✝ 2.9.2017
Säkä: 82cm
Paino: 65kg

H/D: -
E/D: -

Muu terveys:
Spondyloosi - todettu voimakkaita muutoksia
Syöpä - aggressiivinen adenokarsinooma/vatsasyöpä

Kasvattaja: Heli Määttä, Kennel Citykarhun

i. FIN MVA Para Bull Kerro Kaikki
e.
C.I.B, NORD CH, FI CH, NO CH, SE CH, RU CH, EE CH RKFW-10 Saint Verna Amazing Kira

Poju KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä!
>>
Click! <<

*****************************************************************

Pojun omistin yhdessä siskoni Kata Kujanpään kanssa, ja poika asui meillä suurimman osan elämästään.
Hän oli suloinen poika, ja Brutuksen veli samasta pentueesta, joten "adoptoimme" hänet kennelimme maskotiksi!

Poju oli nuorena luonteeltaan ystävällinen kaikkia kohtaan, ja osasi olla vallan hellyyttävä tapaus! Pojasta löytyi kyllä oveluutta, ja välillä tuhmuusaste saatoi nousta, eli saattoi joskus tehdä jäynää, josta kiinni jäädessään sitten otettiin puppy eyesit esille, ja ollaan niinkuin ei olisikaan. Hän oli myös alusta saakka vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan hieman varautunut, niinkuin veljensäkin, ja tahtoi tarkkailla kulkijoita ensin etäämmältä.

Vanhetessaan myös Pojusta tuli etenevässä määrin epävarma, epäluuloinen, sekä vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan selkeästi varautunut. Myös hänellä tämä johtui varmasti huonohkosta hermorakenteesta. Pojulla oli myös selässä voimakkaita spondyloosimuutoksia, mutta kipuja hänellä ei ollut, tai hän peitti ne paremmin kuin yksikään tuntemani eläin koskaan. Pojulla kuitenkin selkä aiheutti takapään halvaantumisen ainakin kaksi kertaa, mitä itse tiedän, ja kerran selän pahan jumittumisen, johon täytyi käydä hakemassa särkylääkkeet.

Tuttujen, niin koirien kuin ihmistenkin, kanssa poika tuli mitä parhaiten toimeen, ja oli vallan leikkisä tapaus. joka oli hyvin helppo villitä mukaan kaikkeen menoon! Hän oli yleensä pojista se, joka teki aloitteen kaikkeen rymyämiseen, kun he leikkivät keskenäänkin, niin sisällä kuin ulkona. Hän sieti tuttujemme uusia hankittuja koiria paremmin kuin Brutus, eli Poju saattoi jopa lopulta leikkiä näiden uusien pentujen kanssa. Mutta Poju oli paljon epävarmempi, mitä tuli uusiin asioihin ympäristössä. Hän ei muun muassa koskaan tottunut lehmiin, kun asuimme maitotilalla, vaikka hän näki samaiset lehmät joka päivä useita kertoja. Elämänsä loppua kohden hän myös alkoi pelätä talomme lähettyvillä (muutamia satoja metrejä) kuljevaa autotietä, sekä sai paniikkikohtauksia ohi ajavista autoista ollessamme lenkillä. Hän myös muisti jokaisen talon, jonka pihasta hänelle joskus oli jokin koira haukkunut, ja hermostui aina näiden talojen kohdalla ohittaessamme niitä.

Poju lähti luotamme todella äkkiarvaamatta, ja hirveällä tavalla. Ja myös hänen vuokseen, kuten Brutuksenkin, me jatkamme valistustyötämme huonon kasvatuksen/jalostamisen pois karsimiseksi!

Poju 4v