Citykarhun Brutus "Brutus"
H/D: A/A :: E/D: 1/0
Brutus 4v
Synt: 23.4.2012 - ✝ 17.1.2019
Säkä: 87cm
Paino: 80kg
H/D: A/A
E/D: 1/0
Muu terveys:
Spondyloosi - todettu voimakkaita muutoksia
Kasvattaja: Heli Määttä, Kennel Citykarhun
i. FIN MVA Para Bull Kerro Kaikki
e. C.I.B, NORD CH, FI CH, NO CH, SE CH, RU CH, EE CH RKFW-10 Saint Verna Amazing Kira
Brutus KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä!
>> Click! <<
*****************************************************
Brutus rakasti perheenjäsentemme omistamia koiria ja niiden kanssa yhdessä telmimistä, joka oli aina superkivaa! Poika oli jo aiemmin siis aluksi olla hieman varautunut vieraiden seurassa, tosin ei ikinä aggressiivinen taikka peloissaan - hän vain tahtoi hieman tarkkailla näitä uusia tuttavuuksia ensin, ja ottaa selvää heidän aikeistaan. Tämä oli yleensä oman kotitalomme ja -pihamme turva-alueen ulkopuolella, kuten koiranäyttelyissä ja sen sellaisissa julkisissa tapahtumissa. Epäilin ensin tämän johtuneen suurimmaksi osaksi kivuista, joita aiheutui välillä enemmän, välillä vähemmän selästä. Mutta huonohkolla hermorakenteella oli varmasti osuutta asiaan.
Kaiken kaikkiaan, Brutus oli elämäni valo, enkä olisi tahtonut luopua hänestä mistään hinnasta! Minulla oli jos jonkinmoista suunnitelmaa tämän komean nuoren uroksen tulevaisuutta ajatellen, ja toivoin todella että jonain päivänä tulevaisuudessa nämä suunnitelmat olisi voitu pistää käytäntöön! Mutta kuten sanoin, aika näyttää, ja se näytti. Aluksi olin jättänyt pojan jo pois jalostussuunnitelmista matador-linjaisen sukutaulun tähden. Ja kun paljastui vielä, että hänellä on voimakas spondyloosi ja kurkunpään halvaus (larynx paralyysi), kaikki ajatuksetkaan jatkaa tätä linjaa kasvatuksesta edes hienoisesti lensi romukoppaan.
Brutuksen spondyloosin kehittyminen on todennäiköisesti alkanut jo noin kaksi vuotiaana, joten se viittaa sen perinnöllisyyteen. Millään koiralla tai rodulla en hyväksy keskivaikean tai vaikean spondyloosin omaavia yksilöitä käytettävän jalostukseen, varsinkin kun se on perinnöllinen ja etenevä sairaus. Voi vain kuvitella kuinka huonossa kunnossa koira on keski-iällä, kun nuorena on jo voimakkaita muutoksia. Silti näin tehdään ja näitä sairaita yksilöitä jotkut käyttävät. Mutta oma moraalini on puhdas kun teen oman osani tämän käytännön loppumiseksi. Kurkunpään halvaus on myös perinnöllinen ja etenevä rappeumasairaus, ja kun samassa koirassa on näitä rappeumasairauksia useampi niin perinnöllisyydestä ei ole epäilystä. Kummastakaan ei ilman lääkkeitä tai operointeja selvitä, kuten emme mekään Brutuksen kohdalla.
Poika oli silti meille, ja eritoten minulle, äärettömän rakas, ja jatkoi eloaan niin kauan kuin luoja soi meidän rakkaana perjeenjäsenenämme. Ikävä kyllä, tämä aika oli aivan liian lyhyt. Hän on saattanut jo mennä Sateenkaarisillan tuolle puolen, mutta me kuitenkin jatkamme valistustyötä huonon kasvatuksen/jalostuksen pois karsimiseksi! Olen sen velkaa tälle suurisydämiselle Elämäni Koiralle.
Säkä: 87cm
Paino: 80kg
H/D: A/A
E/D: 1/0
Muu terveys:
Spondyloosi - todettu voimakkaita muutoksia
Kurkunpään halvaus (larynx paralyysi), molemminpuoleinen
Syöpä - pitkälle levinnyt imusolmukesyöpä (lymfooma)
Kasvattaja: Heli Määttä, Kennel Citykarhun
i. FIN MVA Para Bull Kerro Kaikki
e. C.I.B, NORD CH, FI CH, NO CH, SE CH, RU CH, EE CH RKFW-10 Saint Verna Amazing Kira
Brutus KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä!
>> Click! <<
*****************************************************
Brutus oli ensimmäinen, täysin oma koirani ja bernhardinkoirani. Hän muutti meille 4.7.2012, kun kävimme hakemassa hänet kasvattajalta. Lyhyesti sanottuna Brutus oli nuorena ulospäinsuuntautunut, hassu, rakastettava, sekä temperamenttinen bertsu-poika, joka tykkäsi testata ihmisiä - erityisesti miespuolisia - ja katsoa onko heissä yhtään vastusta vai voisiko tätä yksilöä kenties pompotella. Brutus rakasti leikkimistä ja esitteli lelujaan mielellään, joskus jopa meidän ihmisten sietokyvyn äärirajoille asti - ärsytys ei tosin kestä kauan, sillä poika oli niin suloinen kerjätessään leikkeihinsä, että me yleensä suostumme ilman sen suurempia mukisemisia, olimme me sitten kuinka ärsyyntyneitä tahansa aluksi!
Vanhetessaan Brutus kuitenkin muuttui alati epävarmemmaksi, epäluuloisemmaksi, sekä sisäänpäinkääntyneemmäksi, mitä tuli vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Perheemme parissa hän oli yhä sama hupsu, rakastava jätti, mutta vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan hän alkoi muuttua, kunnes kahden ikävuoden jälkeen hän ei sietänyt näitä enää ollenkaan. Eläinlääkärit, jotka osasivat toimia eläinten kanssa, olivat ainoa poikkeus tähän sääntöön. Brutuksesta oli jo luovutettaessa nähtävissä pientä epävarmuutta, mutta ajattelin sen olevan vain nuoren pennun ominaisuuksia. Tämä kuitenkin jatkui, Brutus oli muun muassa epäluuloinen niin yksinkertaisia asioita kohtaan, kuin punaiset postilaatikot ja lumikinokset, joihin oli tarttunut sepeliä. Hän uskalsi lopulta hitaasti ja varovaisesti lähestyä tällaisia kohteita, kun minä menin edeltä, ja näytin, ettei mitään hätää ollut. Brutus siis tukeutui minuun todella paljon, olin hänen tukensa ja turvansa kaikissa tilanteissa.
Brutus rakasti perheenjäsentemme omistamia koiria ja niiden kanssa yhdessä telmimistä, joka oli aina superkivaa! Poika oli jo aiemmin siis aluksi olla hieman varautunut vieraiden seurassa, tosin ei ikinä aggressiivinen taikka peloissaan - hän vain tahtoi hieman tarkkailla näitä uusia tuttavuuksia ensin, ja ottaa selvää heidän aikeistaan. Tämä oli yleensä oman kotitalomme ja -pihamme turva-alueen ulkopuolella, kuten koiranäyttelyissä ja sen sellaisissa julkisissa tapahtumissa. Epäilin ensin tämän johtuneen suurimmaksi osaksi kivuista, joita aiheutui välillä enemmän, välillä vähemmän selästä. Mutta huonohkolla hermorakenteella oli varmasti osuutta asiaan.
Kaiken kaikkiaan, Brutus oli elämäni valo, enkä olisi tahtonut luopua hänestä mistään hinnasta! Minulla oli jos jonkinmoista suunnitelmaa tämän komean nuoren uroksen tulevaisuutta ajatellen, ja toivoin todella että jonain päivänä tulevaisuudessa nämä suunnitelmat olisi voitu pistää käytäntöön! Mutta kuten sanoin, aika näyttää, ja se näytti. Aluksi olin jättänyt pojan jo pois jalostussuunnitelmista matador-linjaisen sukutaulun tähden. Ja kun paljastui vielä, että hänellä on voimakas spondyloosi ja kurkunpään halvaus (larynx paralyysi), kaikki ajatuksetkaan jatkaa tätä linjaa kasvatuksesta edes hienoisesti lensi romukoppaan.
Brutuksen spondyloosin kehittyminen on todennäiköisesti alkanut jo noin kaksi vuotiaana, joten se viittaa sen perinnöllisyyteen. Millään koiralla tai rodulla en hyväksy keskivaikean tai vaikean spondyloosin omaavia yksilöitä käytettävän jalostukseen, varsinkin kun se on perinnöllinen ja etenevä sairaus. Voi vain kuvitella kuinka huonossa kunnossa koira on keski-iällä, kun nuorena on jo voimakkaita muutoksia. Silti näin tehdään ja näitä sairaita yksilöitä jotkut käyttävät. Mutta oma moraalini on puhdas kun teen oman osani tämän käytännön loppumiseksi. Kurkunpään halvaus on myös perinnöllinen ja etenevä rappeumasairaus, ja kun samassa koirassa on näitä rappeumasairauksia useampi niin perinnöllisyydestä ei ole epäilystä. Kummastakaan ei ilman lääkkeitä tai operointeja selvitä, kuten emme mekään Brutuksen kohdalla.
Poika oli silti meille, ja eritoten minulle, äärettömän rakas, ja jatkoi eloaan niin kauan kuin luoja soi meidän rakkaana perjeenjäsenenämme. Ikävä kyllä, tämä aika oli aivan liian lyhyt. Hän on saattanut jo mennä Sateenkaarisillan tuolle puolen, mutta me kuitenkin jatkamme valistustyötä huonon kasvatuksen/jalostuksen pois karsimiseksi! Olen sen velkaa tälle suurisydämiselle Elämäni Koiralle.
Brutus 4v