Kurkunpään halvaus (larynx paralyysi)

En vast'ikään vielä itsekään tiennyt mikä tämä tällainen on, saati koskaan arvannut että oma koirani joutuisi kyseisen sairauden riepottelemaksi. En tiennyt että bernhardinkoiralla voisi tällaista olla, saati että bernhardinkoira onkin juuri yksi niistä harvasta rodusta, joilla tätä sairautta esiintyy eniten maailmassa. No, nyt tiedän. Mutta tietoa on ollut kova etsiä, eikä sitä suomeksi juuri löydy - onneksi osaan useampia kieliä. Mutta tästä syystä päätin omistaa sivuiltani kokonaisen osan pelkästään tälle sairaudelle, tuodakseni tiedon sitä etsivien ulottuville nopeasti ja helposti ja täydellisenä pakettina. Alta löydät kaiken mahdollisen tiedon yhdelle sivulle koottuna, mitä tästä sairaudesta ja siitä "toipumisesta" tulee tietää.

******************************************************

Kurkunpään halvaus on etenevä rappeumasairaus. Se tarkoittaa tilaa, jossa kurkunpään kannurusto ei siirry sivulle hengityksen aikana niinkuin sen oikein toimiessa pitäisi. Syynä on useimitten kannurustoa liikuttavien lihasten hermovaurio. Varhaisina oireina voidaan todeta esimerkiksi haukkuäänen muuttuminen, kakominen, yskiminen erityisesti ruokailun (syönti, juonti) yhteydessä, sekä kova, raspimainen läähätys ja karhea hengitysääni, jotka ovat tyypillisiä tunnuspiirteitä. Yleensä vaivaan liittyy myös alentunut rasituksensietokyky. Oireet pahenevat yleensä liikunnan, kuuman sään ja/tai kiihtymisen yhteydessä.

Usein kurkunpään halvaus ilmenee vasta vanhemmalla iällä, ja oireita saatetaan erehtyä pitämään vanhuudenvaivoina tai muiden sairauskien, kuten keuhkoputkentulehduksen, nivelreuman tai sydämen vajaatoiminnan oireina. Itsekin epäilin ensin viimeistä. Diagnoosi varmistetaan tähystämällä kurkunpää.

******************************************************

Kurkunpää (larynx) suojaa keuhkoja sinne pyrkiviltä nesteiltä yms niellessä ja oksentaessa, mahdollistaa ääntelyn (kuten haukkumisen ja murinan), sekä toimii kulkureittinä ilmalle ulkomaailmasta keuhkoihin. Kurkunpään sairaudet viittaa mihin tahansa tilaan joka muuttaa kurkunpään tai äänihuulten rakennetta ja/tai toimivuutta.

Kurkunpään halvaus on perinnöllinen sairaus useilla, ellei kaikilla, roduilla. Toisista on enemmän näyttöä kuin toisista, toisia tutkitutetaan enemmän kuin toisia. Sen voi myös saada erinnäisitä syistä missä iässä tahansa. Kurkunpään halvausta on tavattu enemmän jättikokoisilla roduilla, kuten bernhardinkoirilla ja newfoundlandinkoirilla, sekä suurikokoisilla roduilla kuten irlanninsetteri, labradorinnoutaja, kultainennoutaja ja husky. Perinnöllisessä muodossa on huomattu taudin etenevän uroksilla nopeammin kuin nartuilla, jopa kolminkertaiseen tahtiin, ja myöhemmin saadussa kaksinkertaiseen tahtiin narttuihin nähden.

Molempien tapausten kohdalla oireet ovat suorassa yhteydessä häiriöön tai esteeseen ilman kulussa kurkunpään/äänihuulten lävitse, myöhemmin elämässä saadussa halvauksessa oireet usein johtuvat rasituksesta, stressistä ja/tai kuumuudesta.

Jotkin yleisimmistä kurkunpään halvauksen oireista ovat:

- Läähätys
- Äänekäs hengitys ja korkea sointuinen ääni sisäänhengittäessä (yleisin oire)
- Haukkuäänen muutokset
- Satunnainen yskiminen
- Aktiivisuuden tason lasku, rasituksensietokyvyn huonontuminen
- Ruumiinlämmön nousu (eritoten kuumalla säällä)

Kurkunpään halvaus, jossei se ole perinnöllinen, on yleensä jonkin selvittämättömän syyn seuraus. Tässä yleisimpiä syitä:

- Halvaus
- Vagus hermon poikkeavuus; vagus hermosta lähtee hermopäätteitä äänihuuliin/kurkunpäähän (larynx), henkitorveen, ja muihin elimiin
- Poikkeavuus kurkun uusiutuvissa hermoissa (vagus hermon eri osissa)
- Rintakehän alueen sairaudet, kuten infektio, tulehdus, syöpä
- Hermoston sairaus johon liittyy useampia hermoratoja
- Lihasten poikkeavuus (myopatia)
- Immuunijärjestelmän sairaus
- Mahdolliset hormonaaliset puutteet, kuten riittämätön tyroksiinin tuotanto (kilpirauhasen vajaatoiminta) tai lisämunuaisten riittämätön steroidien tuotanto (hydroadrenocorticism)
- Trauma, kuten lävistyshaavat (puremat) tai tylppä isku ym kaulaan, tai vierasesineiden tekemät vauriot (luut, oksat, neulat)
- Syöpä, kuten;
kurkunpään syöpä tai kurkunpään kudoksiin muualta levinnyt syöpä.
Levyepiteelikarsinooma (squamous cell carcinoma), syövän karsinoomatyypin muoto joka voi ilmetä monissa eri kehon osissa, mukaanlukien iho, huulet, suu, ruokatorvi, virtsarakko, eturauhanen, keuhkot, vagina ja kohtu
Rhabdomyosarcoma, nopeasti kasvava, pahanlaatuinen kasvain
Erilaistumaton karsinooma
Onkosytooma, sylkirauhasen syöpä joka muodostuu onkosyyteistä, suuri asidofiili granular solu
Rasvapatti, hyvänlaatuinen rasvakudoksesta muodostunut kasvain
Kilpirauhaskarsinooma, voi aiheuttaa painetta tai jopa vallata kurkunpään uudistuvat hermot
Syöttösolujen kasvain, syöttösoluilla on tärkeä suojaava rooli, niiden toimiessa läheisesti haavojen paranemisprosessissa ja taudinaiheuttajia vastaan, mutta ne voivat myös muodostaa kasvaimia
Osteosarkooma, pahanlaatuinen luusyöpä
Fibrosarcoma, pahanlaatuinen kasvain säikeisessä yhteenliittyvässä kudoksessa
Melanooma, pahanlaatuinen syöpä melanosyyteissa, melaniini tuottaa soluja ihoon, silmiin ja suolistoon

Riskitekijöinä ovat myös olemassaolevat keuhkosairaudet, kuten keuhkokuume krooninen ilmateiden sairaus. Nesteiden kertymisellä rintaontelon ja keuhkojen väliseen tilaan voi myös olla huomattava vaikutus hengitykseen ja se voi lisätä hengitysvaikeuksia joita liittyy kurkunpään/äänihuulten sairauksiin.

Eläinlääkäri toteaa kurkunpään halvauksen tähystämällä kurkun koiran ollessa voimakkaan rauhoituksen tai nukutuksen alla.

******************************************************

Sairauden hoito voi olla pitkä ja raskas prosessi, aikaavievä ja kallis. Mutta yleensä sen arvoinen. Hoitotavat eriävät hieman maittain, mutta perusasetelma on sama.

Koiraa seurataan ensin kotona, niin kauan kuin sairaus antaa periksi ja eläimen tila ei ole kriittinen, eri lääkkeiden yhdistelmän avulla, sekä varotoimilla. Koira pitää pitää viileänä, ettei ylikuumentumista pääse tapahtumaan. Liikunnan määrää lasketaan, useampi lyhyt ulkona käynti on suositeltavaa pitkien lenkkien sijaan. Koiralle voi ostaa viilennystuotteita kuten esimerkiksi viilennystakin ja -alustan helpottamaan oloa. Myös turkin ajelu lyhyeksi etenkin kesäkuumalla auttaa. Kaikista pahin mahdollinen ympäristö kurkunpään halvausta sairastavalle koiralle on kuuma ja kostea. Kaulapannan vaihtaminen valjaisiin on suotavaa, vähentääksesi kurkkuun kohdistuvaa painetta.

Kun sairaus on edennyt siihen pisteeseen, että hengitysvaikeudet ovat melko pahoja, on edessä kurkunpään operointi. Operoinnissa koiran kurkunpään kannurustoista toinen tai molemmat sidotaan kurkunseinään, jumiuttaen sen paikoilleen. Suositeltavaa on tehdä tämä vain toiselle puolelle, kuitenkin. Tällöin ilma pääsee taas kiertämään normaalisti kurkunpään kautta keuhkoihin. Onnistumisprosentti näissä operoinneissa on suuri, samoin operaatiosta selviämisprosentti.

Silmälläpidettävää silti on, sillä kun kannurusto on jumitettu paikoilleen eli ns. auki, ei se myöskään suojaa keuhkoputkea kuten normaalisti toimiva rusto. Tällöin on suurempi riski koiralla vetää ruokaa ja/tai vettä keuhkoihin, myös oksennusta, josta voi seurata keuhkokuume. Keuhkokuume onkin operoidun koiran pahin mahdollinen takapakki, ja omistajan täytyy pitää huoli koko koiran loppuelämän ettei tämä pääsisi vetämään mitään henkeensä. Myös muiden hengitysteiden sairauksien riski on suurempi, etenkin jos sellaisia oli jo ennen operointia tai kurkunpään halvausta, tai koiralla on ollut nielemisvaikeuksia. Muun muassa ruohon syönti on operoidulta koiralta kielletty, uiminen yleensä myös.

Leikkauksen jälkeen on havaittu aktiivisuuden ja rasituksensietokyvyn nousua. Ennuste onnistuneen operoinnin jälkeen on hyvästä erinomaiseen. Jos ensimmäinen operointi menee pieleen, ennuste on parempi jatko-operoinnin jälkeen.

Suoraan operoinnin jälkeen on kuitenkin pitkä matka tähän. Menee viikkoja ennen kuin koira saa käyttäytyä niinkuin koiran kuuluu. Tässä ohjeet toipumiseen:

Ensimmäiseen viikkoon koira ei saa juuri liikkua, eikä missään nimessä haukkua. Ulkona käydään vain tekemässä tarpeet, muuten koiran tulisi pysyä mahdollisimman paikoillaan. Ruoka annetaan kädestä, mieluiten esimerkiksi ra'asta lihasta ja koiranruoasta tehtyjä lihapullia käsin syötettynä.

Seuraavat pari viikkoa koira saa liikkua vähän enemmän, muttei pitkiä lenkkejä eikä riehua. Lepo on tärkeää. Ruokitaan yhä kädestä pehmeää ruokaa. Haukkuminen ehdottomasti kielletty vieläkin.

Koiran varusteet tulee vaihtaa. Kaulapanta pois, valjaat tai pelkkä kuonopanta tilalle. Ruoan tulee aina olla pehmeää ja turvotettua, mahdollisimman hyvin nieltävää ja sellaista joka olisi mahdollisimman vaikea vetää henkeen. Haukkuääni saattaa muuttua iäksi tai kadota kokonaan, koira ei välttämättä tahdo edes haukkua. Uiminen kielletty.

Tässä keräämääni tietoa. Alempana Brutuksen oma toipilastarina.

******************************************************

Kurkunpään halvaukseen sairastuneita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.

******************************************************

Kurkunpään (larynx) sijainti

Normaali kurkunpää

Kurkunpään halvaus

Kurkunpää operoinnin jälkeen

Brutuksen kanssa toipuminen sujui kuin tanssi. En voisi olla iloisempi kuinka helposti kaikki luonnistui, ja ylpeämpi pojastani, joka niin hienosti oppi olemaan uuden tuntoisella kurkunpäällä.

Ensimmäisenä iltana takaisin poika joi hieman hassusti, jolloin ilmaa meinasi kerääntyä liikaa vatsaan. Taputtelukikallani ilma kuitenkin lähti liikkeelle, joten oikeaa ilmaantumista ei tapahtunut, vaikka aluksi pelkäsinkin että nyt kohta näin käy ja vatsalaukku kierähtää tai muuta inhoittavaa. Tästä eteenpäin Brutus joi oikein hienosti ja oppi nielemään vettä ilman ilmaa. Olen hyvin yllättynyt että kertaakaan poika ei vetänyt vettä henkeen! Sen sanotaan olevan isoin riski, aspiraation nimittäin, ja me selvisimme täysin ilman tätä - ja myös täysin ilman keuhkokuumetta, siis.

Tottakai teimme toipumisajan asiat niinkuin kuuluukin, eli pidimme pojan ulkona kuonopannassa (eläinlääkärin suositus alkuun) ja kävimme vain nopeita pyrähdyksiä omalla pihalla. Siitä pikku hiljaa pitensimme lenkkejä tielle, tien päähän, naapuruston ympäri, jne. Hengitys kulki selvästi lenkeillä paremmin, hapenottokyky lisääntyi ja kuumuuden sieto parantui hieman. Koskaan koira ei voi saada ns. normaalia lämmönsäätelyä takaisin, mutta hieman helpotusta operoinnista tulee.

Pikku hiljaa siirryimme takaisin valjaiden käyttöön.

Ruoan Brutus sai veden kanssa ja hieman turvotettuna, nappulat olivat hyvin pieniä kooltaan (Royal Canin Gastro Intestinal), ja menivät helposti alas. Kerran, pari Brutus veti napun henkeen, mutta yskäisi sen samantien takaisin - iso kurkku, pieni nappula, niin tämä onnistui helposti, ja selvisimme ilman ongelmia tästäkin.

Sisällä ilmanlämpöpumppu pauhasi yhä, muttei enää niin kylmällä eikä myös syksyä ja talvea, vaan pystyimme pitämään jälleen normaalin huonelämpötilan eli noin 18-20 astetta ilman ongelmia.

Brutuksen hengitysäänet paranivat uskomattoman paljon! Oli oikea onnenhetki kuunnella jo ensimmäisestä illasta lähtien kuinka poika lopetti suurimmilta osin läähätyksen kokonaan, ja henki kulki taas syvinä, rauhallisina vetoina. Poika nukkui jälleen rauhassa, ei enää levottomana vaeltelua ja läähätystä.

Haava parani ilman komplikaatioita, ja arpea ei juuri jäänyt. Eipä se turkin alta olisi mihinkään näkynytkään. Turkkia meidän ei tarvinnut ajella, riitti että pidimme tassukarvat ja korvantauskarvat trimmattuina etenkin kesällä, jotta ilma pääsi kulkemaan ja koira viilentymään.

Kaiken kaikkiaan meillä meni todella mukavasti toipuminen. En voisi olla iloisempi niistä 9 lisäkuukaudesta joita operointi meille toi, ennen kuin lymfooma vei voiton. Todellakin kaiken sen vaivan ja rahan väärti!